Aamupäivän palauttava oli tällä kertaa retkiajoa 5v tyttären kanssa joka on juuri oppinut ajamaan isosiskon 3-vaihteista 20-tuumaista jopoa. Ja sillä pääseekin jo ihan eri vauhtia ja matkaa kuin aikaisemmalla 16-tuumaisella sinkulalla. Pikkuihmisellä riittää lähes rajattomasti uskoa itseensä ja oppi tarttuu nopeasti.
Hymy oli leveä kun pikkuneiti hokasi että isä ei osaakaan tuosta ajaa niinkuin hän...
Väliin käynti "kesämökillä" eli Kaupinojan saunalla. Talviturkki tuli kastettua ja todettua että on uiminen vain sen verran jäätävän haastavaa puuhaa että ei taida innostaa triathloniksi ryhtyä.
Illalla tuuli vielä niin navakasti, että loogisesti järkeilin maastopyörän olevan turvallisin valinta palauttavaan lenkkiin. Vähän jaloissa kun eilinen cycloilu kuitenkin painoi. Jotta ei menisi kuitenkaan reeni hukkaan niin suuntasin parin mutkan kautta kohti Kaupin teknisiä polkuja, ehkä sieltä paljon kaivattuja, jonnekin hukkuneita, ajotekniikan alkeita olisi taas löydettävissä.
Matkalla tuli kuitenkin yhytettyä tuttu paikallinen XCM/O-kisakuski jonka kanssa jatkettiin yhtä matkaa kohti Kaupin juurakoita. Tässä vaiheessa ropisi sitten viimeisetkin itsepetoksen kulissit siitä että ajorupeamasta tulisi jotenkin "palauttava". Nautinnollinen kylläkin, itselläkin oli ilmeisesti tilanteen innoittamana uskoa itseensä kuin tyttärellä aamulla ja vaikka lenkki oli vasta kauden 5. maastossa niin juures-kivikko-muta-polkuja tuli tykitettyä ihan huolella kaverin kanssa. Legendaarisella THE Polulla sitten löytyi tämänkertaiset rajatkin ja pieni voltti tuli heitettyä, ja toimittua pyörän pehmustimena kun se kolahti selkään oman laskeutumisen päätteeksi. Meno ei siitä kuitenkaan häiriintynyt tai hiljentynyt.
Kaveri ajoi 29-täpärillä ja omistaa myös huippuluokan 29-jäykkäperän. Itsellä ollut vähän jälkimmäinen kiikarissa, lähinnä ajatuksella että siinä yhdistyisi kohtuullinen hinta noin 10kg painoon, nousisi hyvin mäkeä ja 29-tuumaiset gummekset tekisivät kuitenkin siitä maastokelpoisen. Kaverin perässä tykitys ja kuntopolu-osuuksilla mielipiteiden vaihto kuitenkin selvitti tosiasiat nopeasti. Jäykkäperä toimisi hienosti kyllä helpossa maastossa ala Jämi84, mutta oikeassa (tm) maastossa vain niin pitkään kun kuski jaksaa toimia vaimentimena. Omat rajat & prefenssit tuntien ja kaverin 29-täpärin erittäin sujuvaa menoa takaa ihmetellessä valintaan tuli kirkkautta, valitettavasti...Kevyt 29-kuitutäpäri olisi jotain 4000€ hujakoilla oleva investointi. Anthemilla siis varmaan tässä jatketaan sitten jollei lottovoitto yllätä.
Kotona sitten ehätti ennen suihkuun menoa tarkastaa kalustovauriot:
Polven alla kohtuu iso vekki, hyvin toimii tuo endorfiini kun en ollut ajon aikana edes noteerannut että tuo oli tulos voltista
Tämän sentään huomasin ajon loppumetreillä kun ihmettelin asfaltilla takakiekon vipatusta. Sisurihan siinä pyrki ulos puhki kuluneen RaceKingin kyljestä. Kaupin kivikot ovat armottomat kevytgummeksille...
Koko viikon ajot 11h, torstaina tuli VK:ta cyclolla, muuten arkena (oikeasti) palauttavaa. Toivottavasti kelit jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti