Wannabeet kevätlaitumelle

Sää helli taas tänäänkin siinä määrin että olisi ollut synti jollei peräti myös rikos olla sitä hyödyntämättä. Pirkkalan snagarin kulmille saatiin klo 11 viivalle allekirjoittanut, Tappi ja Junnu. Junnulla painoi vielä jaloissa Terwahiihto, itsellä rapsakka reeniputki ja Tappikin kannatti vähän kevyempää linjaa ja näin lyötiin lukkoon lenkin teema. Ja mikäs tässä kelissä olisikaan kruisailla kevyesti kevlejä ja metsäteitä pitkin, höystettynä parilla sipaisulla kuivaa ja paljasta maantietä. Tähän väliin täytyy ihmetellä ja kiitellä Pirkkalan jo mainetta kerännyttä auraurakoitsijaa jonka jäljiltä mm. Naistenmatkantien kevli oli erinomaisessa kunnossa, paikoin jo asfaltti paistaen, eikä missään muruakaan sepeliä! Toista se on Tampereen puolella, löysästi aurattuja väyliä ja lumimössön sekaan heitelty käsittämätön määrä sepeliä.

Keli oli suht nopia ja tuubit siivitti menoa joten jo alkumatka snagarille tuli rullattua 25kmh vauhtia. Siitä sitten samaa tahtia veljeksien kanssa kohti Leukun mäkeä, jossa vähän Tapin johdolla jalkoja lämmiteltiin, mutta vauhtia höllättiin heti perään jotta ei pk:sta pahemmin lipsuttu. Hahmontiellä ajeltiin leppoisasti lumisesta metsätiestä nautiskellen kun Junnu yhtäkkiä hyökkäsi peesistä ja jaksoi vääntää muutaman sata metriä ennen kuin päästiin kysymään mikä ihme miehelle tuli. Tappi joutui vähän isällisiä sanoja lausumaan jotta viesti varmasti välittyi perille. Ja kauniisti sitä ajeltiinkin sitten Lempäälän Nesteelle jossa vedettiin kolat huiviin.

Tästä sitten Itäparkin ohitse Savontien alkuun joka olikin pieni ylläri. Tapilla ja mulla tuubit, Junnulla edessä nastat, joilla oli hienosti pärjätty siihen asti. Mutta Savontie olikin lanattu jääuriksi ja kun tie on tunnetusti mutkaa sekä sivuille että ylös-alas niin pientä himmausta piti harrastaa. Jalat sai vähän lepoa vaikka sydän vähän tykyttelikin alamäissä. Yksi jyrkempi, kahdella S-mutkalla varustettu alamäki meinasi jo ylittää maastokuskinkin kyvyt. Jarruihin ei juuri uskaltanut koskea, vauhtia pääsi kertymään vähän liikaakin ja kun pitoa ei ollut niin piti vain antaa pyörän liukua keskellä olevalta jäätiköltä kohti reunavallia. Ja toivoa että renkaita voisi "nojata" reunavalliin niin että homma olis vielä pelastettavissa ja jyrkkä kurvi selvitettävissä. Oli tuuria ja pystyssä pysyttiin. Junnu kommentoi takaapäin että oli kuulemma sellaiset koreografiat ollut minulla että Bolshoin balettikoulun pääsykoe olisi mennyt heittämällä läpi.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja retkue selvisi hengissä Kaarina-Maununtyttärentielle. Joka oli sula. Ja kuskeilla taisi Savontien hissuttelun jäljiltä olla jotain paineita jaloissa. Tietäähän sen mitä siitä seuraa tällä kohlojengillä. Ei taidettu 100 metriäkään päästä kun alkoi vuoronperään tykittely vetomiehen peesistä. Jostain syystä Junnun alkuinto hiipui suht nopsaan ja jouduttiin Tapin kanssa sitten pistään leikki seis kun muutaman minuutin toohotuksen jälkeen ei pitkällä suorallakaan enää näkynyt Junioria missään takanapäin. No kyllähän se sieltä peesiin saatiin ja Saarenmaantie tultiin vastaiseen vielä reipasta ravia. Tässä kohtia allekirjoittanut sitten kurvasi kohti kotia.

Oma mittari sanoi 3h06min ja 80km. Kiitos toverit taas hienosta lenkistä!

Ainiin, mutta missä olikaan JJ, tai siis Valkku? Kotona elpymässä selällään maaten. Ei oo oikein hyvää esimerkkiä seuran työhevosille...Vaikka Valkun kunto tuon kestääkin. Ja kylmää kyytiä olisi kyllä tullut muille jos olisi mukana ollut ja intoutunut laittamaan omat watit maantiehen lopun touhuosuudella.